Ei vaan vo...

Ei vaan voi tajuta.Kaikki ei mee nyt ihan niinkun suunnitelmat oli.Itseasiassa hyvin vähät asiat menee niinkun mä luulin.Hahhaa.Luulimpa turhaan.Mutta toisaalta se on antanut mulle aika paljon.Ainakin yhden uuden vanhan ystävän. Oikeastaan toisenkin. Ja kolmannesta tuli kaikkein tärkein.Syyllisyydestä?Hemmetti. Hei hautajaiset ja mä oisin voinu olla enemmänkin sekasin.Mutta ehei, viiniä jäi ihan älyttömästi.No, ehkä kumoan ne yksin tänä iltana negaillessani ja hyppään parvekkeelta.Taaaai sitten en... :DJaksoin siivota puoliksi. Ja hei, osasin vaihtaa imuriin pölypussin.Ja tää on oikeesti aika nolo tunnustus... mä pesin äsken ekaa kertaa elämässäni vessan.Eikä se ollut niin kamalaa. Mutta ehkä nyt ymmärrätte miks mulla on kämppiksiä.Multa loppuu aika!! Hei joulu on NELJÄN PÄIVÄN PÄÄSTÄ! Mä oon ostanu lahjat kolmelle ihmiselle kuudesta. Jep jep, puoliväli. Mutta kun ei oo aikaa ostaa niille lopuille. Ja niiden joukossa on ehkä tärkein ihminen mun elämässä. Mutta hei hani, kyllä mä ehdin... Heti kun oon siivonnu ja pakannu ja hoitanu satakuustoistatuhattaneljäsataakolkytkolme asiaa ennen sitä. Ruotsin kotiaine näin niinkun yhtenä esimerkkinä. Mutta Annu lupasi tulla tänään auttamaan mua kirjottamaan sen. Kultainen.Pesukone sai hoidettua hommansa, seuraavaa sisään. Perhana kun pyykkiä riittää enemmän kun kiinnostusta pestä sitä.

Ja niin joulurauha saapui ihmiseen...

Tulin kotiin ja satoi lunta. Kävin kaupassa ja ostin oikeanlaisen joulukalenterin. Katsoin kun lunta tippui maahan ja kuuntelin Bon Jovia. Kävelin korkokengillä ja liukastelin. Join teetä ja kirjoitin välittämisen vaikeudesta. Poltin kynttilää ja tunnelmoin. Puhuin puhelimessa ja ikävöin. Mietin oven avaamista seitsemälle ja turhaannuin. Keitin lisää teetä ja ajattelin.

Joulukuu?

Mietin tuossa viimeviikolla katsellessani jouluikkunoita ja huomatessani joulukalenterit ja konvehtirasiat, että milloinkohan tulee se aika kun en enää tarvitse joulukalenteria. Se vaan kuuluu jouluun. Opin viimevuonna, että kaikki suklaakalenterit paitsi Fazerin versio, on turhaa. Sellaisen halusin tänäkin vuonna. Viikko sitten nähdessäni sellaisen, ajattelin, että joulukuuhunhan on vielä aikaa, eihän ole vielä luntakaan. Viime keskiviikkona, 1.12., tajusin, että jotain puuttuu. Niin, se kalenteri. No, ajattelin, että ostan sen huomenna (eli eilen), saan vieläpä kahdet suklaat samana päivänä. Hahhaa. Oveluuteni oli huomattu. Kuin salaliiton tavoin kaikki kaupat olivat vieneet kalenterinsa minulta piiloon. Valehtelematta ja liioittelematta olen tänään ja eilen käynyt kahdeksassa (8) kaupassa, EIKÄ YHDESSÄKÄÄN OLLUT SUKLAAKALENTEREJA JÄLJELLÄ! Ensin turhaannuin, sitten petyin, sitten panikoin ja sitten totuin. Ehkä nyt tuli se joulu, kun en enää tarvitse kalenteria. (mutta ilmiantakaa toki sellainen kauppa mistä vielä saisi ihanaisia fazerin suklaakalentereja!)